tiistai 18. kesäkuuta 2013

Pikkutyttönä mummolassa

"Kun lehdet putoo ja kannet jää, niin kansissa säilyy muisto tää"
Muistatteko? 
Vaikka tuo runo löytyy myös kansista, pääosa muistoista on kätköissä päämme sisällä. Sain siitä tänään taas vahvan muistutuksen.

Tein lounaaksi kesäkeittoa. Yksi lusikallinen ja yhtäkkiä olin taas pikkutyttö kesällä mummolan ruokapöydän ääressä. Jalat eivät osu maahan tuolilta, pöydällä on muovinen pöytäliina ja ruislimppua keiton lisukkeeksi. Maito on hieman lämmennyttä mutta maistuu hyvältä Iittalan ohuista laseista. Mummo sanoo, että lasini on liian lähellä pöydän reunaa. Harmittaa, koska olen jo iso tyttö eikä se lasi siitä tipu. Siirrän lasia silti kauemmaksi. Vaari laittaa leivälle paksun kerroksen voita ja tekee voiveitsellä viiltoja leivän reunaan. Ulkona on vihreää ja paistaa aurinko. Mummolassa on oma tuoksu ja oma erityinen, pysähtynyt tunnelma. Elämä on huoletonta.

Tässä vain murto-osa kaikesta mitä yksi lusikallinen toi mieleeni. Monista tuoksuista ja mauista tulee mieleen muistoja; tapaamisia, kokemuksia, ehkä jopa elämän käännekohtia.

Mitkä maut/tuoksut tuovat jotain sinun mieleesi?