Sitruuna-inkivääritee

Itsenäisyyspäivän aatto. Vielä 10 vuotta sitten mua ei olisi saanut millään pysymään kotona. Nyt istun kotona ja juon sitruuna-inkivääriteetä. Näin ne ajat muuttuu. Vaikka en juuri kaipaa noita bileaikoja, olen tyytyväinen että se vaihe on eletty.

Asiakkaan kanssa tuli tällä viikolla käytyä kaupassa ja puhuimme siitä, kuinka monesti tulee ostettua vaan ne perinteiset, itselle tutuimmat ainekset kaupasta. Niinpä ajattelin alkaa kirjoitella näitä omia ruokajuttuja taas jos joku niistä saisi jonkun uuden idean viikon ruokalistaansa.
Mistä puheenollen: syksy on ollut aivan kamalan hektinen ja olen taiteillut jaksamisen rajoilla lähes kokoajan. Emme ole jaksaneet tehdä valmiiksi viikon ruokalistaa ja minusta se on äärimmäisen stressaavaa. On niin paljon helpompi käydä kerran-kaksi viikossa kaupassa ja tietää mitä tänään syödään kuin päivittäin pohtia mitä ruokaa kaapista löytyy. Itsellä varsinkin on toisinaan kellon tuijottamista myös syömisen kanssa että jaksan ohjata tunteja mahdollisimman hyvissä voimissa.

Mutta näillä ollaan menty. Ensi viikon jälkeen helpottaa, sitten taas takaisin normaaleihin rutiineihin.

Sitruuna-inkivääritee:

- Keitettyä vettä

- Tuoretta inkivääriä pieninä paloina tai raasteena

- Sitruunaa 

- Halutessasi lisää hunajaa

Kaikki ainekset mukiin, anna hautua 4-5min ja nauti (voit tuntea kuinka terveys siirtyy samantien kehoosi :D ). Kokeile myös lisätä sekaan chiliä.

Inkivääriä käytetään moniin sairauksiin, mm. flunssan ehkäisyyn ja hoitoon mutta en löytänyt yhtään luotettavaa suomenkielistä lähdettä jota olisin voinut käyttää ja lisätä tähän terveysvaikutuksia. Jokainen Googlatkoon itse :) 

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Minun haasteeni kaikille, myös miehille!

Elämme melko ulkonäkökeskeisessä maailmassa täällä länsimaissa. Naisten pitäisi näyttää siltä ja miesten kai tältä. Vai pitäisikö? Kuka hitto sitä on määrittelemään? Muotiteollisuus, joka käyttää alipainoisia malleja vaatteidensa esittelyyn? Meidät ympäröi muotikuvat, kuvat julkkiksista rannalla, kuvat, jotka on käsitelty niin ettei niissä ole paljoa alkuperäistä jäljellä. Ei ihme että on paineita. Lisätään siihen vielä elämän kaikki kiemurat niin soppa on valmis. Ja lopulta - mitä enemmän stressaat sitä vaikeampi sinun on päästä tavoitteeseesi, oli se sitten vaikka painon pudottaminen.

 "Olkoon kroppasi minkänäköinen tahansa, toimiiko se?"

Ymmärrätte varmaan mistä tämän tekstin aihe tuli. Mediassa valtavan pyörityksen saanut "A beautiful body" -haasteesta. Sitten tuli "Fitmom" -haaste. On valtavan hienoa ja tärkeää, että aiheesta puhutaan ja että naiset hyväksyvät itsensä sellaisena kuin on. 

Minä taas haluan lisätä oman lusikkani soppaan herättelemällä meitä hieman. Olkoon kroppasi minkänäköinen tahansa, toimiiko se? Kantavatko jalkasi sinua päivästä toiseen? Pitääkö selkäsi sinua pystyssä, kannatteleeko niska päätä? Jos näin on, oletko koskaan huomannut terveenä, hyvänä päivänä näitä asioita? Oletko koskaan tullut ajatelleeksi kuinka ihmeellinen kokonaisuus ihmiskeho on? Itse hämmästyn tästä asiasta päivittäin.
Joten ulkonäkökeskeisyyden sijaan kiitä kehoasi sen toiminnallisuudesta. "Kaikki energia seuraa ajatusta". Ehkä kehosi alkaa kiittämään myös sinua.

Joten minun haasteeni tulee tässä. Ehdotan että menet alasti kokovartalopeilin ääreen ja rehellisesti katsot peiliin. Täysin tuomitsematta. Älä keskity siihen, mitä media sanoo kauneudesta. Älä vertaa. Keskity itseesi. Tältä minä näytän. Näin minun kroppani toimii. Kiitä kehoasi ja löydä vain hyviä ja kauniita asioita itsestäsi. Koska ihan oikeasti: olet sen arvoinen!

Pikkutyttönä mummolassa

"Kun lehdet putoo ja kannet jää, niin kansissa säilyy muisto tää"

Muistatteko? 

Vaikka tuo runo löytyy myös kansista, pääosa muistoista on kätköissä päämme sisällä. Sain siitä tänään taas vahvan muistutuksen.

Tein lounaaksi kesäkeittoa. Yksi lusikallinen ja yhtäkkiä olin taas pikkutyttö kesällä mummolan ruokapöydän ääressä. Jalat eivät osu maahan tuolilta, pöydällä on muovinen pöytäliina ja ruislimppua keiton lisukkeeksi. Maito on hieman lämmennyttä mutta maistuu hyvältä Iittalan ohuista laseista. Mummo sanoo, että lasini on liian lähellä pöydän reunaa. Harmittaa, koska olen jo iso tyttö eikä se lasi siitä tipu. Siirrän lasia silti kauemmaksi. Vaari laittaa leivälle paksun kerroksen voita ja tekee voiveitsellä viiltoja leivän reunaan. Ulkona on vihreää ja paistaa aurinko. Mummolassa on oma tuoksu ja oma erityinen, pysähtynyt tunnelma. Elämä on huoletonta.

Tässä vain murto-osa kaikesta mitä yksi lusikallinen toi mieleeni. Monista tuoksuista ja mauista tulee mieleen muistoja; tapaamisia, kokemuksia, ehkä jopa elämän käännekohtia.

Mitkä maut/tuoksut tuovat jotain sinun mieleesi?

Kotitekoinen salsa

Ennalta suunnittelematta tänään kanafileitä paistaessa päätin tehdä salsaa. En ole sitä siis koskaan itse tehnyt enkä mitään reseptiä katsonut, mutta niin hyvää siitä tuli että päätin jakaa reseptin teillekin! Ohjeesta riitti salsaa kahdelle.

Ainesosat:

• 1 punasipuli
• 1/3 punainen paprika
• 3-4 tomaattia (itse käytin 2 pientä tomaattia ja 3 kirsikkatomaattia)
• oliiviöljyä
• 1 tl sokeria
• 0,5 -1 tl suolaa
• cayennepippuria
• 1/2 tuore tai kuivattu chili

1. Pilko sipuli, paprika ja tomaatit melko pieniksi kuutioiksi.
2. Kuumenna paistinpannu mutta älä lieden täydellä teholla. Lisää loraus oliiviöljyä.
3. Kun öljy on lämmennyt, lisää sipuli.
4. Kuullota hetken sipulia ja lisää tomaatti ja paprika.
5. Kun tomaatit ovat pehmentyneet, lisää mausteet.
6. Anna kypsyä 15-20min miedolla lämmöllä.

Tämä oli minun suuhun sopivan miedosti lämmittävää. Lisää cayennepippuria ja chiliä oman maun mukaan jos tahdot lisää tulisuutta.

Sopii hyvin kanan lisukkeeksi mutta kokeile myös esim. kalan kanssa!

Pysähdy.

Tänään jälleen minut pysäytti Rachel Brathenin kirjoitus. Toivon että pysähdyt hetkeksi ja luettuasi mietit tekstiä oman elämäsi kohdalla.

" Elämässä ei ole vääriä ratkaisuja. Jokainen päätöksesi on tuonut sinut tähän, tähän hetkeen ja paikkaan, koska sinun ehdottomasti tarvitsee olla täällä. Juuri nyt. Luota tähän ja löydät oikean tiesi kaikessa mitä elämä sinulle antaa. - - - Ei ole vääriä ratkaisuja. "

Mitä pidemmälle mietit, sen paremmin ymmärrät miksi olet nyt siinä paikassa, tilanteessa ja hetkessä kun olet. Älä taistele vastaan ja yritä miettiä miten olisit voinut valita toisin. Menneeseen et pysty enää vaikuttamaan. Keskity tähän hetkeen ja näe kauneus ympärilläsi.

Päälläseisonta osa 2

..se onnistui viimein! Jeah! Nyt oon niin ylpeä itsestäni :)
Kai se päälläseisonta on perus juttu minkä moni opettelee jo lapsena, mutta mua tuo tasapainoilu on pelottanut.
Pitkän aikaa jätin sekä päällä- että käsilläseisontaharjoitukset väliin. Nyt kun patja laitettiin lattialle niin innostuin taas kokeilemaan. Ja tein sen! Wiiiiiiiii! Seuraavaksi käsilläseisontatreeniä sitten.

Aurinko!

Kevät saa meissä ihmeellisiä asioita aikaan. Itse ainakin hyrisen kevään onnesta ja fiilistelen pieniä asioita: asfalttia joka pilkottaa lumen alta, lintujen laulua ja heräävää luontoa. Talvisin asiat näyttävät paljon synkemmiltä.
Valon määrä lisääntyy huimaa vauhtia! Alhaalla kuvassa ero viikon ajalta.

Reino & The Rhinosin Aurinko -biisin sanat osu ja uppos tänään.

"Mistä mä sen tiedän ollaanko jo siellä
Pitäiskö mun jatkaa vai onko menty jo hukkaan
Miten mä sen tunnen jos mä löydän sen
Mistä tunnen onnen kun mä ohi kävelen

Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää
Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää
Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu

En taida enää jaksaa silmiäni ummistaa
Mä sydämeni avaan ja jään sun aamua odottamaan
Kun taas nähdä saan sinitaivaan
Se mua muistuttaa kuinka suurta kaikki pieni onkaan"

Päälläseisonta osa 1

Noniin, kun nuo jumpat ei enää haasta kroppaa tarpeeksi, keksin itselleni jotain uutta. Olen pitkään seurannut Instagramissa Rachel Brathenin upeita joogakuvia. Olisi aivan mieletöntä pystyä moisiin käsillä- ja päälläseisonta-asentoihin. En ole ikinä osannut kunnolla edes kärrynpyörää (mutta on ihan hauskaa viihdyttää seuralaisia urpon näköisillä kärrynpyöräharjoituksilla), on nyt hyvä aika opetella käsilläseisonta.

Aloitin viikolla ihan vaan sillä että yritin saada jalat ylös - ja ne pysymään siellä! Antti auttoi ja tänään vasta uskalsin kokeilla nostaa jalat seinää vasten. Käsien varassa en uskaltanut vielä heittää jalkoja seinää vasten. Babysteps... Onnistuin kuitenkin ihan itse seisomaan päälläni pieniä hetkiä - riemua! Katsotaan miltä tämä näyttää huhtikuussa. Nyt kun katsoin kuvia, ymmärsin miksen pysy ylhäällä. Nyt tuli ensimmäisen kerran mieleen että ehkä voisi jotain opastusta aiheeseen etsiä. Vastavenytys selälle ja niskalle meinaan olivat todella tuskaisia alkuun päälläseisonnan jälkeen. Pahimman tuskan kun puhalteli pois niin johan sai selkäkin taas hengittää.