Aurinko!

Kevät saa meissä ihmeellisiä asioita aikaan. Itse ainakin hyrisen kevään onnesta ja fiilistelen pieniä asioita: asfalttia joka pilkottaa lumen alta, lintujen laulua ja heräävää luontoa. Talvisin asiat näyttävät paljon synkemmiltä.
Valon määrä lisääntyy huimaa vauhtia! Alhaalla kuvassa ero viikon ajalta.

Reino & The Rhinosin Aurinko -biisin sanat osu ja uppos tänään.

"Mistä mä sen tiedän ollaanko jo siellä
Pitäiskö mun jatkaa vai onko menty jo hukkaan
Miten mä sen tunnen jos mä löydän sen
Mistä tunnen onnen kun mä ohi kävelen

Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää
Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää
Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu

En taida enää jaksaa silmiäni ummistaa
Mä sydämeni avaan ja jään sun aamua odottamaan
Kun taas nähdä saan sinitaivaan
Se mua muistuttaa kuinka suurta kaikki pieni onkaan"

Päälläseisonta osa 1

Noniin, kun nuo jumpat ei enää haasta kroppaa tarpeeksi, keksin itselleni jotain uutta. Olen pitkään seurannut Instagramissa Rachel Brathenin upeita joogakuvia. Olisi aivan mieletöntä pystyä moisiin käsillä- ja päälläseisonta-asentoihin. En ole ikinä osannut kunnolla edes kärrynpyörää (mutta on ihan hauskaa viihdyttää seuralaisia urpon näköisillä kärrynpyöräharjoituksilla), on nyt hyvä aika opetella käsilläseisonta.

Aloitin viikolla ihan vaan sillä että yritin saada jalat ylös - ja ne pysymään siellä! Antti auttoi ja tänään vasta uskalsin kokeilla nostaa jalat seinää vasten. Käsien varassa en uskaltanut vielä heittää jalkoja seinää vasten. Babysteps... Onnistuin kuitenkin ihan itse seisomaan päälläni pieniä hetkiä - riemua! Katsotaan miltä tämä näyttää huhtikuussa. Nyt kun katsoin kuvia, ymmärsin miksen pysy ylhäällä. Nyt tuli ensimmäisen kerran mieleen että ehkä voisi jotain opastusta aiheeseen etsiä. Vastavenytys selälle ja niskalle meinaan olivat todella tuskaisia alkuun päälläseisonnan jälkeen. Pahimman tuskan kun puhalteli pois niin johan sai selkäkin taas hengittää.